Tänä syksynä pysäytin vuosien jahkaamisen jälkeen auton Isonevan soidensuojelualueen parkkipaikalle ja lampsin suon reunalle katsomaan näkymän kauneutta. Olen pysähtynyt sittemmin jo kolmasti. Ihan vaan ohimennen olen käynyt katsomassa, miten usva kulkee kitukasvuisten mäntyjen välissä tai miten auringonlasku värjää ruskassa. Nyt se kimaltelee huurteen valkaisemana.
Noin 15 vuotta haaveilin lampisivani suota ihmettelemään. Miltei aina ohiajaessani ajatus tuli mieleeni, mutta automaattivaihteella ajoin ohi joka kerta. Odotin kai alitajuisesti, että joku muu vie minut retkelle. Että tulee joku sopiva aika joskus jostain.
Pelottavan moni työelämässä ei kai vieläkään ole varma, onko hän unelmatyössään. Järkyttävän moni tietää, että ei ole. Osa jahkaa vuosikausia tai jopa kymmeniä, että kenties joskus saa haaveen todeksi.
Puhutaanko teidän työpaikalla unelmista?
Pitkään saa odottaa, jos arvelee tilaisuuden tulevan jostain muualta kuin itsestään. Sattuma osuu harvoille. Jos on valppaana, niin oman sattumansa tunnistaa, kun se meinaa mennä ohi.
Suolle meneminen ei vaatinut minulta mitään suunnitelmaa eikä aikataulua. Ensimmäinen piipahdus pitkospuilla kesti noin seitsemän minuuttia. Vaikeinta oli tehdä jotain tavanomaisesta poikkeavalla tavalla eikä sekään näin jälkikäteen ollut lainkaan vaikeaa tai edes rohkeaa.
Puhutaanko teidän työpaikalla unelmista? Jos on siunattu hyvällä esimiehellä, hän tukee kyllä matkalla, kun siitä kuulee. Jos ei, niin ruoho on vihreämpää toisaalla, sillä hyvä johtajuus on nyt muotia. Aallon harjalla keskustellaan yrityskulttuurista, palvelevasta johtamisesta ja merkityksellisyydestä.
Hyvä johtajuus on nyt muotia.
Päämäärätietoisista unelmien toteuttajista on pulaa moderneilla työmarkkinoilla. Osaamisen kehittäminen on luultavasti yksi tärkeimpiä tämän hetken työelämätaitoja.
Ei kannata jäädä odottelemaan, että joku muu jostain tulee viemään kehittymismatkalle. Voi olla, että ei tulekaan ja sitten onkin tyhjän päällä, kun pakkopullan makuinen työ siirtyy robotille.
Oma kissa nostetaan pöydälle itse. Unelmia ei poimita kuin rusinoita pullasta, niitä tavoitellaan. Jos ei itse aseta omia tavoitteitaan, niin sitten saa toteuttaa jonkun muun tavoitteita, mikä sekin on ok, jos ne tuntuvat omilta.
Unelmat eivät ole koskaan valmiita pakettiratkaisuja. Ne ovat kokoelma arvoja ja pieniä hetkiä rakkaiden asioiden äärellä. Ne pitää itse metsästää ja elää todeksi.
Teksti on julkaistu Satakunnan Kansassa 29.11.2018.
