Esimerkillä opettaminen on paras opetus. Me luomme kulttuuriimme arvot ja lunastamme niiden satoa vuosien ja vuosikymmenten päästä. Kylvetäänkö tuhoa vai kerätäänkö suotuisaa satoa? Tätä samaa voisi ja pitäisi kysyä myös politiikan tekijöiltä. Eeva Lehtimäki kirjoitti blogissaan viikko sitten: On turha huolestua teinien netissä roikkumisesta, pelaamisesta tai kiusaamisesta sosiaalisessa mediassa, kun aikuiset ihmiset eivät noudata alkeellisempiakaan käytöstapoja.
Me kohtalaisen fiksut ihmiset käyttäydymme somessa kuin puolihullut. Haukumme, pahoitamme mieltämme ja otamme vallan jakaa mielipahaa, arvostelemme toisiamme ja julkisia ihmisiä surutta muistamatta, että aina jokainen on jonkun lapsi, sisko, veli, eno, äiti tai isä. Olemme valmiita arvostelemaan ilman kunnon perusteluja tai parempaa esitystä. Toisinaan myllytyksestä lähtee lumipalloefekti. Pienestä asiasta syntyy suuri ja loppupelissä itse asiakin saattaa unohtua. Näin käy toki perinteisessä vuorovaikutuksessakin, mutta kasvokkain vastassa olisi aidot kyyneleet, ei pelkkä surunaama. Sivaltaisimmeko silloin vielä lisää?
Sinä olet media, sanotaan. Tuntuu, että toisinaan unohdimme sen vastuun, joka seuraa vallasta vaikuttaa hetkessä. Peräänkuulutan inhimillisyyttä, analysointia, toisen ihmisen kunnioitusta ja erityisesti positiivisuuden jakamista. Kunnioittava ja iloinen asenne jakaantuu moneksi, kuten satuttava sanan miekka.
Olen some-riippuvainen. Tykkään siitä, että voin lukea satojenkin kilometrien päästä, mitä kaverille kuuluu ja että pääsen seuraamaan eri organisaatioiden arkea. Somesta noukin myös päivän kuumimpia uutisotsikoita. Sosiaalinen media on sosiaalista kanssakäymistä – juuri sitä, mihin se on luotu. Yhä useammin huomaan miettiväni, että käyttäytyisivätkö ihmiset näin, jos kohtaisivat kasvokkain. Puhuisivatko samalla tyylillä ja sanoilla, joita käyttävät somessa?
Pidän sosiaalisen median valmennuksia yrityksille ja organisaatoille. Yksi ohje ylitse muiden sopii kaikille: älä mene someen humalassa tai tunnekuohussa. Hengähdä hetki, tuumaa, anna tunteen laantua ja mieti jälkiseurauksia sekä skenaarioita mitä sanoillasi saat aikaan. Mitä haluat saada aikaan? Tuskin kukaan meistä vastaa: haluan satuttaa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Allekirjoitan. Tulevaisuus tehdään tänään. Tehdään siitä positiivinen, rakentava ja kanssaeläjiä kunnioittava. Aloitetaan nyt.
Pian kolumni on julkaistu Kankaanpään Seudussa 15.4.2018. Autamme ja sparraamme myös sosiaalisen median viestinnässä, kysy lisää.
Kuva: Shutterstock